Kuulin radiosta juuri ruokaostoksilta tultuani Jani Leinosen kommentin vastuullisesta kuluttamisesta. Dismalandissakin nähtävä suomalaistaiteilija Leinonen oli sitä mieltä, että on paskapuhetta, että me kuluttajat voisimme vaikuttaa siihen, että kuluttamamme ruoka tulisi vastuullisemmaksi. Se tehtävä on suurilla yhtiöillä. Olen samaa mieltä, vastuu on yhtiöillä. Mutta se, että me länsimaalaiset lopputuotteen ostajat ja kuluttajat olemme vain ulkoa ohjailtavaa tollolaumaa, ei pidä paikkaansa. Ei voi jäädä odottamaan, että yhtiönjohtajat saavat äkillisen herätyksen maailman pelastamiseen. Kuluttaja määrää ostotottumuksellaan, mitä kaupassa tarjotaan. Kyse on ihan suorasta kysynnän ja tarjonnan laista. Hyllyt notkuvat vaihtoehtoja, joista ei tarvita puoliakaan siihen, että jokainen saisi mieleisensä. Vastuullisesti tuotettua, ihmisiä ja luontoa kunnioittavia vaihtoehtoja löytyy kaikista tarvittavista tuotteista.

Ennen kuin kuulin tuon radio-ohjelman, tein seuraavat ostokset. Muistin, kuinka viimeisin Yhteishyvä-lehti julkaisi jutun erilaisten perheiden ostoskasseista. Mielenkiinnolla syynäsin pöydälle purettuja viikonloppuostoksia. Tässä omat, ilman suunnittelua tekemäni ostokset. Puolet tuotteista on kotimaista, reilu neljännes luomua.

Perustelen kolmehenkisen perheemme ostoslistan valintoja. Tuorekasviksissa valitsen mieluummin kotimaista ulkomaisen luomun sijaan erityisesti näin kesäisin. Hedelmistä katson usein sesonkikalenterista parhaimmillaan olevat hedelmät, nyt päädyin ottamaan sitä mitä lähikaupoista ei saa koskaan. Sekava sää on vaikuttanut todennäköisesti myös sesonkeihin. Ostan irtona mielummin kuin valmiiksi pakattuna. Yleensä juomme matkamehutkin pillillä isosta purkista, nyt ostimme pikkutetroja hätäjanoon. Maitotuotteista otamme aina samat vakiot. Ostamme myös poistotuotteita pian syötäväksi, koska silloin emme tarvitse pitkää säilytysaikaa ja kaupan ruokahävikki pienenee. Toisinaan taas tuoreus on tärkein valintaperuste, esimerkiksi leivissä. Ostamme yleensä paikallista leipää, jota saa myös luomuna. Munia emme osta, koska meillä on omat kanat. Kalan osto on vaikeinta, sitä ei nyt ostettu lainkaan. Onneksi saamme lähikalaa kalastavilta ystäviltä silloin tällöin. Pavut ja siemenet haen usein Punnitse & Säästästä, mutta sieltäkään en osta kiinalaista luomua.

Tämä on hauska testi. Kurkista omaan ostoskuittiisi. Paljonko ostat kotimaisia, suomalaista työtä tukevia tuotteita? Ostatko luomua? Mitä voisit tehdä enemmän? Mihin rahasi menevät, jos mielestäsi rahasi eivät riitä luomuruokaan, vaikka sitä haluaisitkin syödä? Mitä minä voisin mielestäsi tehdä paremmin?

Jälkimuokkaus:

Sen jälkeen kun on huomattu vihermerkkien ja vastuullisen kuluttamisen olevan nousussa on alettu tuottaa uusia vastuusertifikaatteja ja tuotevalikoima on laajentunut. Vaikutus on huomattavissa jo nyt, ja yritykset voivat nyt kilpailla myös vastuullisuudella. Kehitys ei ole enää määrällistä vaan laadullista. Talouskasvussa pätee sama: laatua, ei määrää.