Mestariteos

1-2 Avocadoa

1/2 Sitruunaa

Iso nippu paksoita tai sinimailasen ituja

1 Sweetie hedelmälihoineen

Omenamehua

Iltapalapotku

Avocado

Iso kourallinen ituja

Sitruunan mehu ja liha

Sellerinvarsi

Joitain kukintoja romanesco-kaalia

Kourallinen persiljaa

1/2 rkl pinaattujauhetta

Omenamehua alle peittävyyden

Usein törmäämäni väärinkäsitys liittyy siihen, että keskustelukumppanin mielestä kasvisruoka on ateria, josta puuttuu liha. Sienikeitosta tai juustopastasta puuttuu liha, mutta ne eivät ole kasvisruokaa, koska niissä ei ole kasviksia. Jos taas kasvisannos muuten on samanlainen kuin lihallinen versio, silloinhan lihan tilalla on jokin muu proteiinin lähde kuten härkispihvi, falafel-pyörykkä tai papupaistos. Kasvisruuan maailma on kuitenkin paljon muuta kuin lihan korvaamista. Värikäs kasvisruoka kun on kaiken terveellisyytensä lisäksi myös ilo silmälle. Ruskean ruuan ritarit, suosittelen kokeilemaan taitavien tekijöiden herkkuja. Unohtakaa ruokalan höyryaltaan lämmitetyt pakastevihannessekoitukset. Pyytäkää esille kunnon kasvisruokaa.

Reseptiksi esitän tähän rautaista parsakaalikeittoa, kotiäitikeittiöstä tarjoiltuna niitä helppoja ja nopeita tietenkin. Seuraavaa päivää helpottaa, kun keitosta voi esimerkiksi paputölkin, jääkaappiin seisahtaneiden perunoiden tai muun haluamansa jatkeen kanssa surauttaa kauniin sosekeiton. Yksi lehti tuoretta lehtikaalia palauttaa kirkkaanvihreän värin eilispäiväisen uudelleensyntymälle. Määrä riittää kahdeksi päiväksi äidille ja lapselle tai esimerkiksi alkukeitoksi neljälle aikuiselle.

Parsakaalikeitto alkusyksyn hämäräisessä lounasvalaistuksessa. Juomana kotitekoinen vuohenmaitokefiiri.

Parsakaalikeitto 

Oliiviöljyä

yksi kesäsipuli

valkosipulin kynsi

yksi kotimainen parsakaali

muutama lehti lehtikaalia

vettä kasvisten reiluksi peitoksi

Musta Koskenlaskija

yrttisuolaa

pippuria myllystä

Kuumenna oliiviöljy ja lisää pilkotut sipulit, kuullota. Lisää pieniksi kukinnoiksi pilkottu parsakaali ja pieneksi hakattu lehtikaali. Anna ainesten kuumentua ja lisää sopivasti vettä. Pilko Koskenlaskija-juusto ja lisää keittoon, anna sulaa. Valmista! Parsakaalin pitää olla vielä kirkkaanvihreä, muuten menee ylikeitetyksi.

Perheruokailun listalta putoaa helposti pois sellaiset ruokalajit, joita perheen pienin ei saa kunnolla syötyä. Sauvasekoittimen aikakausi on jo ohi, ja jos haarukka ei pure eikä maitohammas, ruoka jääköön jo kaupan hyllylle. Painekattilalla kovistakin aineksista saa pehmoista ruokaa, ja kattilan käyttö säästää huimasti energiaa varsinkin pitkään kypsytettäviä ruokia valmistaessa. Tämän lisäksi maut tuntuvat säilyvän alkuperäisessä muodossaan itse kasviksessa. Ihmettelin äitini tekemää soppaa, kun porkkana maistui niin porkkanalta. Syykin selvisi: painekattilalla tehtyä keittoa. Kattilan käyttö tahtoo unohtua varsinkin, jos käyttö ei ole aivan rutiinipuuhaa. Käytännössä kattilan kanssa toimitaan niin, että aineksia lisätään kattilaan enemmän kuin kolmannes ja korkeintaan kaksi kolmannesta. Kansi kastellun tiivisteen kanssa laitetaan kiinni ja odotetaan paineen nousua. Pehmeää kasviskeittoa saa nopeasti, ainoastaan antamalla paineen nousta, laittamalla vanhanaikaisessa hellanlevyssä virta pois ja antamalla paineen laskea omaan tahtiin. Painekattiloissa on omat ohjeensa, joiden mukaan toimitaan. Kasviksista pehmeää ruokaa saa paineessa ja 120 asteen lämmössä todella nopeasti. Pavut taas pysyvät mielestäni tavallista keittämistä kiinteämpinä keittoajan titraamisesta riippumatta.

Vegaanihaaste on kuulema jälleen menossa. Tämä keitto sopii myös ainoastaan kasvispitoista ruokaa nauttivan lautaselle. Ja jos joulukiloja kertyi, tämä ihmekeiton oma versio sopii herkullisuudesta huolimatta alkuvuoden "katumuskeitoksi".

Soppa noin neljälle erikokoiselle syöjälle

Vettä

pieni kaali tai puolikas isosta

1-2 sipulia

2 porkkanaa

1-2 juuripersiljaa

4-5 varsisellerin vartta

Kasvisliemijauhetta tai kuutiota maun mukaan

Meiramia

Timjamia

Lipstikkaa

Vuorisuolaa maun mukaan

(soijakastiketta)

Siivuta ainekset hienoiksi suikaleiksi esimerkiksi näppärällä suikalekuorimaveitsellä. Laita vesi kiehumaan ja lado kasvikset ja mausteet suolaa lukuunottamatta kattilaan. Sulje kansi ja anna paineen nousta. Ota levy pois päältä ja anna paineen itsekseen laskea. Jos käytät tavallista kattilaa, hauduta kasvikset pehmeiksi. Kun paine on laskenut, avaa kansi, tarkista maku ja lisää suola.

No niin, juuri kun ehdin mainostaa, että ruokaa voi syödä sekä sormin että lusikalla, tulikin sellainen äkäpussi pöytään, että lentää lusikat jos sellaisen kanssa ruoka-aikaan lähestyy. Jostain syystä puurot kelpaa aterimella mutta muu ei. Siispä huolella valmistetut soseet muffinivuokiin ja kananmunaa päälle. Simppeli sormiruokakeittiö - blogi auttoi eteenpäin nyt, kun pitää ilmeisesti tutustua jo tarkemmin sormieväisiin. Vauva tosin on ihan pian jo taapero ja sormet upotetaan pian samoihin sapuskoihin, mitä muukin perhe syö. Tein vielä sormiruokaklassikkoa apinaevästä, ja vanhempi lapsi kyseli, että missä sitä apinan ruokaa on 😁

Näissä muffineissa täytteenä kukkakaalikeitto, spagettia pätkittynä sekä pakasteherneitä. Mikä tahansa ruoanjäänne käy näihin, itse saatan joutua tosiaan muotoilemaan vauvalle tekemistäni soseista käteen käypäisiä kakkaroita. Ei liian suurien kekojen päälle kaadetaan kevyesti sekoitettu kananmuna, johon voi halutessaan lirauttaa vähän öljyä. Silikonivuoasta kakkuset irtoavat kyllä ilmankin. Ja samalla uuninlämmityksellä vaikkapa teeleivät, vauvalle naturel ja muulle väelle vähän juustoraastetta päälle.

Tässä valmistui ratatouille ja toinen vähän samanaineksinen kasvissose uunissa. Kypsänä soseutin ja laitoin annoksina pakastimeen. Yhdet annokset säilyvät jääkaapissa odottamassa ruoka-aikaa.

sipulia

tuoretta valkosipulia

kesäkurpitsaa

munakoisoa

paprikaa

tuoretomaattia

paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa tetrasta

Tässä sormiruoka-ateriassa on muun väen ruokailusta poimittu pastaa sekä salaatista aineksia sekä siivutettu avocadoa vartavasten vauvaa varten. Kun suussa on jo hampaita, menevät tuoreet herneetkin muussiksi. Vauvoilla on voimakas kakomisrefleksi, joten joskus näkee kakistelua varsinkin kovien palojen kanssa. Refleksi suojaa keuhkoja sinne kuulumattomilta aineilta.

Tässä sormiateriassa on aterialta jäänyttä pastaa ja parsakaalia sekä pakastimesta otettua kalaa sulatettuna. Parsakaalit hävisivät ensimmäisinä! Tähän voisi viskata vielä vaikka raejuustoa pöytään.

Nyt kun alle 10 kuukautinen ruokailee perheessämme, on tullut muullekin perheelle tehtyä vähemmän maitotaloustuotteista ruokaa. Kahviinkin tulee laitettua i kaffea eli kauramaitoa. Ruokakermojen tilalle laitetaan kookosmaitoa, jos sitä ylipäätään tarvitsee laittaa. Kastikkeet tulee tehtyä enemmän tomaattipohjaan. Perheessä tulee tehtyä myös kaurakermapohjaisia ruokia, koska laajennettu perhe välttää maitotuotteiden fosfaattikuormaa.

Lihan lisäksi maidontuotanto on ruokateollisuuden kuormittavin tuote. Meillä kokeiltiin kotitarvemaitoilua tämän innoittamana. Eläinsuojelullisesti ei ole tietenkään eroa sillä, elääkö eläin maitonsa vai lihansa vuoksi elämänsä vankeudessa. Maitoa tuottaakseen lehmän täytyy säännöllisesti poikia saavuttaakseen ihmisen asettaman tuotantotavoitteen. Ympäristön kannalta märehtijät lasketaan metaanintuottajiksi, ihmisille soveltuva ruoka syötetään ensin eläimelle ja niin edelleen, lue lisää eläinperäisen ruuan tuotannosta blogin vasemman reunan linkeistä. Hyvää Suomessa on se, että monen tavallisen maitotilan lehmät elävät yleensä ulkona kesälaitumilla, ihan oikeasti, ei vain maitomainoksissa. Luomun pihatoissa ulkoilumahdollisuuksia saattaa olla jopa vähemmän kuin tavallisessa tuotantomuodossa kesäisin. Luomutilatkin ovat kooltaan isoja, tiloja on määrältään vähemmän ja ne ovat tehokkaita. Emäntä tuskin tuntee jokaista rouvaansa nimeltä, kuten pienellä tilalla, luomu tai ei.

Aikanaan julkisuuteen noussut rypsiporsas-markkinointi herätti ajatuksen siitä, että sillä, mitä eläin syö, todella olisi vaikutusta lopputuotteeseen. Tällä perusteella luomuliha ja maito olisivat turvallisempia ja terveellisempiä kuin pahimmassa tapauksessa glyfosaatilla tuleennutettuja viljoja nauttinut peruskarja.

Kuva ajalta ennen kuin korvikkeet valtasivat lihahyllystä siivun, ja elettiin vielä nyhtökauran revitään käsistä -aikakautta (huomaa tyhjä paikka hyllyssä).

Elämme jälleen korvikkeiden aikaa. Yltäkylläisyys on mahdollistanut lihan korvaamisen kasvisvaihtoehdoilla. On trendikästä syödä kasvisperäistä roskaruokaa ja eineksiä. Järjestetään kasvisroskaruuan festivaaleja. Kaupoissa on omat hyllyt kasviskorvikkeille. On wieninleikettä, nyhtökauraa, härkistä, vihistä eli kasvislihistä, pyörykkää ja pihviä jos jonkinmoista. Hienoa että vaihtoehtoja on nykyään muitakin kuin soijaa, soijaa ja soijaa. Einesmaailma on alkanut kiinnostaa tee kaikki itse -kasvissyöjääkin. Ihan kiva, että myös lihansyöjän makuhermoille sopivia kasvisvaihtoehtoja on olemassa. Kasviskorvikkeet taitavatkin olla suunnattu kasvissyöjiä enemmän sekasyöjille. Kannattaa tutustua. Omasta mielestäni itse maitojuoman korvikkeet ovat kaikesta teollisesta valmistustavastaan huolimatta paremman makuisia kuin perusmaito. Useinhan maku ratkaisee, ja näin meillä myös juustoissa.

Oma lehmä oli ennen todennäköisin kotieläin maaseudulla. Yksi tai useampi maatiaisrotuista lehmärouvaa tuotti taloon maidot viiliin, piimään ja kenties juustoonkin. Kokoon ja kulutukseen nähden tuottoisampi lypsyeläin on vuohi. Silloin, kun meillä sai maitoa, valikoimaan kuuluivat munajuusto, tuorejuusto, feta ja halloumi. Jos mozzarella onnistuisi, olisi pitsajuuston kaipuukin täytetty. Edamiin ei taivu.

Kananmunalla ja piimällä juoksetettu, uunissa paistettava juusto oli meillä vuohenmaidon kultakauden toistuva herkku.

Vuohenmaidosta saa myös voita. Kerman erottelu on oma osuutensa, ja maitoakin saisi olla suuret määrät, jos haluaisi olla voin suhteen omavarainen.

Vauvan kotiruokien valmistuksessa tarvitaan sauvasekoitinta. Toinen elämää helpottava laite on mikroaaltouuni, mutta jotkut pärjäävät ilmankin. Pakasteen sulattaminen vesihauteessa huutavan vauvan odottaessa ateriaansa ei kuitenkaan ole minun juttu. Jos on hyvä umpioimaan, voi toki tehdä valmiit ateriat pilttipurkkeihin ja käyttää ne avattuna nopeasti pois. Pakastekuutioiden kanssa vaihtelu on helpompaa.

Tarvikkeet:

Pakastin

Sauvasekoitin

Jääpalakuutiomuotteja, matalia pakasterasioita

Korkeareunaisia eri kokoisia astioita (pieniä astioita tarvitaan annoksia tehdessä)

(Mikroaaltouuni)

Lihapakasteet:

Kypsennä lihaa pannulla, älä käristä. Jauha sopivissa erissä sopivan karkeaksi soseeksi. Pakasta lusikalla pyöriteltyjä palleroita pakasterasiassa erillään toisistaan matalassa rasiassa tai jääpalamuotissa pikkuisina annoksina. Kalan voi pakastaa palasina ja soseuttaa haarukalla vasta annoslautasella.

Kasvispakasteet:

Vauva aloittaa yksittäisillä mauilla kiinteiden maistelun. Keitä kasvikset yksittäin tai haluttu sekoitus, esim. palsternakka ja porkkana tai kukka- ja parsakaali. (Myöhemmin voi myös höyryttää ei niin pehmeäksi kuin vauvalle) Soseuta sopivan karkeaksi tai täysin sileäksi keitinvettä käyttäen. Pakasta pieninä kökkäreinä tai jääpalamuotissa. Irroittele palat isompaan rasiaan muotista, kun ne ovat jäätyneet.

Isommalle vauvalle voi tehdä kasviskokonaisuuksia, joissa yhdistettynä voi olla esim. myskikurpitsaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia ja yrttejä. Soseutusvaiheessakin voi vaihdella kokonaisuuksien koostumusta: yhteen enemmän paprikaa, toiseen ei ollenkaan.

Viljat, peruna:

Tee halutessasi pakasteeseen myös keitettyä riisiä, makaronia jne. Itse otan nämä ainekset isompien aterioita vamistaessani. Keitän riisit ja pastat ilman suolaa ja nostan jääkaappiin pienen määrän seuraavia aterioita odottamaan.

Tähän annokseen on lisätty tomaattia pyreenä. Pakasteesta irtosi nestettä, myös vedellä voi laimentaa.

Annosten kokoaminen:

Annoksen voi koota esimerkiksi seuraavalla tavalla: Ota pakasteesta sopivaksi arvelemasi määrä kasvispalasia, yhtä tai useampaa makua sekä halutessasi lihaa. Sulata palaset mikron sulatusmodella tai muuten keksimälläsi metodilla. Lisää muun perheen aterialle keittämääsi makaronia. Soseuta korkeareunaisessa astiassa sauvasekoittimella. Jos haluat, että mukana on erillisiä makuja, sulata pala makua erikseen tai lisää vaikka haarukalla soseutettua avocadoa annoksen reunaan. Kaunista!

Kätevä emäntä valmistaa samoista aineksista samalla isomman väen aterian. Ja kyllä siinä kokonainen iltapäivä sitten vierähtikin...

Herkuimmmat yksilöt kuvan oikeassa alalaidassa, juuri puhjenneet, vielä kiiltäväpintaiset.

Viinirypälesesonki on alkamassa. Tämä hedelmä on niitä, joita harvoin näkee myytävän luomuna, ja tämä terttu kerää itseensä vaikeasti puhdistettavaa torjunta-ainejäämää. Kokonaan jäämiä ei saa pois mitenkään, mutta pienelle suulle tarjotessa kannattaa yrittää parhaansa. Kuulin jostakin niksin, että rypäleet huuhdotaan kuumalla vedellä ja liotetaan soodassa. Liotan rypäleitä sen aikaa, että kuuma vesi on jäähtynyt. Nämä huuhdotut kannattaa syödä pikaisesti, myrkyn poistuttua rypäleet nahistuvat nopeasti. Olen itse puhdistanut näin myös kirsikat, jotka nekin kohta saapuvat Suomeen. Ehkä ilmastonmuutos saa aikaan hyötyjäkin ja saamme pian kotimaisia makeita kirsikoista tuoretorien tiskeiltä.

Jotkut pesevät hedelmät tiskiaineella torjunta-aineita vähentääkseen. Martat neuvovat, ettei se ole sopivaa, koska tiskiainetta jää ruokaan. Neuvon marttaa tässä tapauksessa vaihtamaan tiskiainetta. Ehkäpä sooda sopisi tähänkin pastana pintaan hierottuna? Käsittelyaineet menevät hedelmistä kuoria syvemmälle, joten myrkyttömämpi vaihtoehto on ostaa valvottua luomua. Pesen kyllä sitruunan tiskiaineella, jos aion käyttää sen kuorta ruuanlaitossa. Tässäkin tapauksessa ehdottomasti suosisin luomua.

Kevätvihreistä nauttivat myös kanat, ja tämä tarkoittaa keltuaisten rikastumista ja tummentumista ihanan oranssiksi. Erään kimppakyytikaverin vinkki mikrosämpylästä sai toimittaa meillä vauvan ensimmäisen leivän virkaa.

1 kananmuna

loraus öljyä tai vähän kookosöljyä

kaurahiutaleita lettutaikinamaisen koostumuksen verran

Sekoita ainekset haarukalla korkeaan mukiin. Paista mikrossa 2 minuuttia.

Vihreä tuorekeitto

Reipas kourallinen vuohenputkea pihalta

1 avocado

pari kookasta lehteä lehtikaalia

1 sitruunan mehu

herneenversoja

3 reipasta lusikallista turkkilaista jogurttia

vettä

Surauta blenderillä, lisää vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Syö ja jatka kotitöitä virkistyneenä.