Miksi toiset lapset syövät kasviksia ja toiset eivät ollenkaan? Oma lapseni on sisäistänyt maistamisen tärkeyden ehkä liiankin hyvin, sillä jos yhtään yritän laittaa jotakin suuhuni, kuuluu heti metrin korkeudelta ”saanko minäkin maistaa?” Tämä vaatimus helpottaa meidän molempien pysymistä hyvissä ruokailutottumuksissa, sillä en voi itse syödä mitään, mitä en halua lapselleni antaa. Yritin jossain vaiheessa syödä karkkia salaa, mutta lopetin sen, koska syöminen salaa omalta lapseltaan on, noh, todella noloa.

Helpointa on tietenkin aloittaa kasviksiin niin kuin muihinkin makuihin totuttautuminen äidinmaidosta saakka. Jos pääsee aloittamaan tyhjältä taululta, oman ruokavalion muuttaminen makuja sisältäväksi välittyy paitsi imettävän äidin maitoon, välittää myös viestiä lapselle esimerkin kautta. Lapsen saaminen onkin hyvä kohta ruokaremontille. Kata siis pöytään värikäs ja kiinnostava paletti erilaista makuja koko perheelle!

Olen kuullut, että lapsi ei pidä mistään, ei syö muuta kuin perunaa ja pastaa, kaikki on yök. Onko tämä kenties jokin ikä tai kehitysvaihe, en tiedä. Omassa lapsuudessani vaihe kesti muistaakseni teini-ikään saakka, jolloin siirryinkin jo kasvisyöjäksi. Kuulin vasta aikuisiällä, että on olemassa termi vanukasvegaani, joka tarkoittaa ruokavalion karsimista eläinkunnan tuotteista lisäämättä siihen mitään tilalle. Syödään vain sitä mikä kelpaa. Näin käy helposti, kun syy kasvissyönnin aloittamiseen on ideologinen. Nuorten reaktio siihen, miltä lihantuotanto näyttää karussa todellisuudessaan, on mielestäni varsin terve. Nuoret myös haluavat tehdä jotakin konkreettista epäkohtia huomatessaan. Kasvissyöjäksi ryhtyminen onkin todellinen keino vaikuttaa, sitä ei pidä väheksyä. Tieto ja taito kasvisdieetin toteuttamisesta vain puuttuvat. Äitien rooli on tässäkin kohtaa merkityksellinen. Oma rinkkani oli opiskeluaikanani viikonlopun kotona vierailun jäljiltä täynnä arvokkaita pähkinöitä ja muita vegaanin erikoisherkkuja, kun opintotuki meni muuhun kuin ruokaharrastukseen.

Kokeile nirsoilijan kanssa eri juttuja. Alla on lista vinkkejä, jotka eivät tietenkään päde kaikkiin lapsiin, mutta joita voi kokeilla, jos kasvisruuan maistuminen takkuaa. Linkkilistassa lisää vinkkejä. Lasten ruokailun muut yleiset periaatteet löytyvät hyvin listattuna tästä.

Yhteinen päivällinen. Kun kaikki ovat yhtä aikaa koolla ruokapöydässä, esimerkin voima tekee tehtävänsä. Jos tunnelman pöydässä pitää positiivisena, mielikuva ruokailusta jää hyväksi. Kasvisruokakin maistuu aina paremmalle hyvässä seurassa.

Värikkäät kasvikset. Lapsilla on luontainen viehtymys kirkkaisiin väreihin. Sokeriteollisuus onkin vastannut tähän värien kaipuuseen ohjaamalla lasten syömistä kirkuvan värisillä makeisilla. Tarjoa mieluummin punaista paprikaa, vihreää kurkkua, oranssia porkkanaa, keltaista melonia, purppuraa punakaalia, vaaleaa kukkakaalia.

Tuoreena ja kypsennettynä. Kasviksia tulisi syödä sekä tuoreena että kypsennettynä. Teen itse harvoin salaattia, ja ”minäkin haluan maistaa” syö tuoreensa valmistusvaiheessa, kun kasviksia pilkotaan. Älä käytä mauttomia pakasteita. Ota lapsi mukaan ruuanlaittoon, itse valmistaminen ja apuna oleminen saa ruuan maistumaan. Samalla voi luvan kanssa napostella alkupalaksi salaattitarpeet, kun pilkotte kasviksia varsinaiseen ruokaan.

Älä käytä kasvisruokaa rangaistuksena tai palkitse kasvisten syömisestä. Se leimaa ruuan huonoksi, koska sen syömisestä täytyy erikseen palkita.

Itse kasvattaminen. Kun lapsi saa itse osallistua kasvisten tai itujen kasvatukseen, niiden arvo nousee ja ne kenties maistuvatkin paremmin. Vastapoimittu tomaatti omalta pihalta tai parvekkeelta on oikeastikin eri makuinen kuin Espanjasta talvella laivattu mauton ja kelmeä lajitoveri. Ituja voi kasvattaa milloin vain, kevät on parasta aikaa. Aloita sinimailasesta.

Opettele hortoilu. Kun osaat itse kerätä kevään villivihanneksia luonnosta, vie lapsi maistelemaan ja keräämään vuohenputkea, poimulehteä, voikukkaa ja muuta helposti tunnistettavaa. Tämä toimii samalla tavalla kuin itse kasvattaminen. Kokeile syksyllä myös marjastamista ja sienestämistä sopivan ikäisen lapsen kanssa. Älä pakota metsään.

Smoothiet. Tähän pirtelötyyppiseen juomaan voi sisällyttää mitä vain. Banaanilla saa makeutta ja koostumusta, kasviksilla ja muilla hedelmillä väriä. Pysyttele värimaailmassa, joka houkuttelee, älä esimerkiksi yhdistä vihreää ja punaista, sillä lopputulos ei ole houkuttelevan näköinen kenenkään mielestä! Avokado, lehtikaali sekä idut ovat tehopommeja, joita nauttimalla täyttyy päivän kasvisten tarve helposti. Valmistukseen tarvitaan sauvasekoitin tai blenderi.

Keitot. Olen kuullut, että keitot maistuvat lapsille. Pinaattikeitto on monen lapsen suosikki. Vihreään keittoon voi kokeilla muitakin lehtivihanneksia, kuten nokkosta ja lehtikaalia. Sosekeitoissa toimii sama periaate kuin smoothiessa. Muihin keittoihin olen alkanut paloittelemaan kasvikset pieneen suuhun sopivaksi jo valmistusvaiheessa. Kokeile pitääkö lapsesi enemmän sosekeitosta vai siitä, että keitosta erottaa, mitä se sisältää.

Leiki ruualla. Tee kasviksista maisemia, rakenna niistä kasvot, piirrä kuvia. Leiki myös ruokaleikkejä, ruuan valmistusta ja syömistä. Lue kirjoja, joissa käsitellään erilaisia kasviksia tai ruuan maistamisen vaikeutta.

 

Löytyykö sinulta hihasta hyvä kikka kolmonen? Kerro se meille!

 

Lohikäärmejuoma

Tämän reseptin keksin itse, ja kaverini lapset nimesivät sen Lohikäärmejuomaksi. Tämä tehojuoma korvaa koko päivän salaatit.

1 avokado

pari isoa lehtikaalin lehteä

pätkä kurkkua

liraus sitruunamehua

tuorepuristettua omenamehua

Paloittele ainekset blenderiin tai kulhoon, lisää nesteet ja soseuta. Säädä koostumusta nesteen määrällä. Osa nesteestä voi myös olla vettä. Makeus on parhaimmillaan, kun omenamehua on reilusti. Lehtikaalin sesonki on nyt ohi, reseptiin voi käyttää vaikkapa rucolaa. Pian maan alta jo paljastuu villivihanneksia, joita voi käyttää kaalin sijasta.