Kouluruokailulla on todellakin suuri rooli kouluikäisten ruokailutottumusten ohjaajana. Parhaimmillaan se voi olla hyvän ravitsemuksen, ekologisen kestävyyden ja hyvien tapojen oppimisalusta, huonoimmillaan taas jotain aivan päinvastaista. Kouluruuan kilpailutus esimerkiksi pelkästään halvimman hinnan perusteella antaa erittäin huonoa kuvaa maailmanmenosta. Kouluruuan parantamiseksi voi perustaa ruokaraateja, joissa oppilaat ja vanhemmat saavat vaikuttaa, ja kouluruokadiblomin omaava koulu sitoutuu tiettyihin tavoitteisiin. Ehdota koulussasi näitä, jos laatu mietityttää. Näiden keinojen toimivuudesta ja kriteereistä minulla ei ole kokoemusta, mutta ainakin asiaan on tartuttu. Jos kouluikäiselle jopa oma vanhempi antaa kuvaa, että kouluruoka on syötäväksi kelpaamatonta mössöä, tuskin koululainen säännöllisestä koululounasruokailusta innostuukaan. Jos ruoka ei maistu koulussa, tulee tilalle jotakin muuta. Ruokailu tapahtuu koulussa, kotona tai ulkona. Olenkin kouluruokaa enemmän huolissani tyypillisestä ruokatarjonnasta esimerkiksi kauppareissuilla. Tästä en ole kuullut vielä yhtään valitusta.

Asumme kaupungissa, jossa kaupat ovat vetäytyneet pääasiassa autoilla tavoitettaviin ostoskeskuksiin ja sisätiloihin kauppakeskuksiin. Suomalainen perinneruoka eli pitsa ja hampurilainen ovat näissä paikoissa ainoat mahdolliset vaihtoehdot, jos haluaa syödä ulkona. Paikallisesta Prismasta saa vain hampurilaista ja syö niin paljon kuin haluat -tavalla tarjottua pitsaa tai kermaperunoita, nakkeja ja lihapullia. Kasviksia jos on, ne ovat pakastepussista lämmitettyjä mauttomia kumikakkaroita. Toisen kauppakeskuksen pitsa-, patonki- ja hampurilaistarjonnan lisäksi löytyy kiinalaista ruokaa ja palvele itse -pastaa, jotka eniten vastaavat normaalia ruokaa. Kotiruokatyyppiseen profiiliin jos erehtyy, saa keittolounaaksi jauhepussista tehtyä tomaattikeittoa. Tässä siis nykyaikaisen ulkonaruokailun vaihtoehdot kaupunkimme ostoskeskuksissa. Kaupunkikeskustan vaihtoehdot taas ovat joko ketjuravintoloita tai lounaspaikkoja työssäkäyville. Kasvisruoka päivän lounaslistassa on sattuma tai poikkeus.

Ravintolat kautta maan laativat lapsille omia ruokalistoja. Listasta löytyy poikkeuksetta nauravat nakit ja lihapulla-annos. Jos lapsi tulee ravintolaan syömään, olisiko siinä hyvä sauma tarjota jotakin muuta kuin nakkeja ja lihapullia, vaikka ja koska niitä kotona säännöllisesti syötäisiinkin? Tilanne on eri kuin kotona, ja sitä voisi hyödyntää minkä tahansa uuden oppimiseen: Ravintolassa syödään kasviksia ja kokeillaan jotakin uutta? Jopa joulupöydässä tarjoillaan nakkeja ja lihapullia. Mistä aikuiset ovat saaneet päähänsä, että lihajaloste on lasten ainoa mieleinen ja heille sopiva ravinto? Lisukkeeksi tarjoillaan ranskalaisia perunoita tai korkeintaan muusia. Lapsi saa minkä tahansa annoksen lasten kokoisena, jos sitä ymmärtää pyytää. Lista kuitenkin ohjaa vanhemman tilaamaan nakki- tai lihapulla-annoksen. Miksi ravintolakulttuurimme toimii näin? Aikuisväestö on vastuussa siitä, millainen sukupolvi jälkeemme kasvaa tästä maailmasta ja yhteiskunnasta huolehtimaan. Nakki- ja ranskalaispannuillamme kasvatamme epäterveellisten ruokailutottumusten sukupolvea. Tästä kulmasta katsottuna tämänhetkinen kouluruokailu opettaa ja kasvattaa huomattavasti parempia arvoja.