Käydessämme hammasneuvolassa kaksivuotiaan kanssa tuli vastaan jälleen se käsitys, ettei mehuja kannata juoda, koska niistä ei ole mitään hyötyä, ainoastaan haittaa. Mehuissa happamuus pehmittää kiillettä ja sokeri on karieksen herkkua. Enpä ole nähnyt mehuista keskusteltavan missään niin, että niitä olisi mietitty muuna kuin hammaspeikon herkkuna. Olen mehujen lipittäjä, mutta emme juo trippejä enkä muitakaan juisseja, joissa on sokerin lisäksi makuainetta jostain hyvin kaukaa muualta kuin luonnosta. Kävin pohtimaan Prisman Rasva vastaan sokeri -dokumentin nähtyäni, onko mehuissa jopa muitakin hyötyjä kuin runsaat c-vitamiinipitoisuudet, joilla olen mehunjuontiani puolustellut.

Dokumentissa kaksospari teki itsellään kokeen, jossa toinen jätti rasvan kokonaan pois ja käytti ravintonaan lähes yksinomaan ”sokereita”, joihin luettiin kaikki sokeriksi eli glukoosiksi pilkkoutuva ravinto, myös täysjyväleipä ja hedelmät ja kasvikset. Toinen taas eleli rasvalla ja rasvaa sisältävällä ravinnolla. Paino, kolesteroli ja verensokeri kontrolloitiin, aivojen muistitoimintaa testattiin ja koekaksoset tekivät raskaan fyysisen suorituksen 12 tunnin paaston jälkeen, ja toinen sai ennen loppuspurttia voinapin, toinen sokerigeeliä. Ei ole vaikea arvata, kumpi suoriutui fyysisestä rasitustestistä paremmin, mutta veriarvojen tarkastelu vasta osoitti, mitä muuta synkkää kuin fyysisen suorituksen putoamisen hiilareiden jättäminen ravinnosta voi saada aikaan. Muisti tarvitsee glukoosia. Painon pudottua neljä kiloa puolet oli lähtenyt lihaksista. Kolesteroliarvot eivät olleet nousseet kummallakaan kuukauden koeaikana, mutta sen sijaan rasvaa syöneen paastoverensokeriarvot olivat lähellä diabeetikon tasoa hiilarikoekaksosen normaaliarvoon verrattuna! Kultainen keskitie rasvan ja sokerin suhteen on kenties viisain valinta ja tokihan tässä oli kyse vain kahdesta henkilöstä ja lyhyestä ajasta, mutta jos tulokset ovat tällaiset, koen entistä vähemmän huonoa omatuntoa mehujen juomisesta.

Mehut ovat hiilaripommeja, joilla saa nopeasti energiaa, kun on sen tarve. Mehuina käytän tuorepuristettuja mehuja tai täysmehuja, joihin ei puhdasta sokeria ole lisätty. Ravintoaineena ne ovat hiilihydraattia, mutta sen lisäksi niistä saa muutakin. C-vitamiinin hyväksi lähteeksi muistetaan aina mainita appelsiinimehu, mutta omenamehussa on kaksinkertainen määrä c-vitamiinia appelsiiniin verrattuna, mustaherukassa ja tyrnissä tunnetusti runsaammin, ja jopa punaherukassa reilusti enemmän. Mehu säilyttää hyvin vitamiinin, jos kuumennus on tehty sitä säästäen. Entäpä kotona valmistetut mehut? Mehumaijalla höyryttäminen säästää vitamiineja keittämistä paremmin, ja vitamiinin säilymistä edistää, mikäs muukaan kuin sokeri. Myös pakastemarjoihin sitä ripotellaan juuri vitamiinin säilymiseksi. Yhdeksän kuukautta säilytetyssä höyrymehussa on noin 40 prosenttia marjan c-vitamiinista jäljellä. Mehumäskin kuorissa vitamiinia on reilusti, joten sen hyödyntäminen on syytä ottaa myös tavaksi. Tiiviissä säilytysmuodossa marja on kuivattuna, ja kaupoista saa jo valmiita marjajauheita, joilla marjojen tehot saadaan mihin tahansa, myös juoman muotoon.

IMGP7332.jpgMustaherukkajauhetta, kauramaitoa ja omppumehua

Marjat ja marjamehut sisältävät muutakin terveyttä edistävää. Arktiset aromit -sivuilla on tiiviiseen pakettiin koottuna kaikki marjoista. Karpalomehun on jo länsimaisessa lääketieteessäkin hyväksytty tehoavan virtsatietulehduksiin, ja marjoilla on arvioitu olevan vaikutusta esimerkiksi kolesterolin ja verenpaineen, jopa syövän ehkäisyssä ja hoidossa.

Mehut sisältävät sokeria, joko vain marjojen ja hedelmien omia tai myös lisättyä sokeria. Toimiakseen ihmisen elimistö tarvitsee sokereita. Mehuista saa päivän energialatauksen lisäksi vitamiineja, marjamehuista vielä kivennäis- ja hivenaineita sekä terveydelle hyödyllisiä polyfenoleja. Hampaat voi huuhdella juomalla mehun jälkeen vettä tai maitoa, happohyökkäyksen pysäyttää juustolla tai muulla mieleisellä tavalla. Juokaamme siis mehuja, hyvällä omatunnolla!