maanantai, 28. elokuu 2017

Lusikkalakko

20170828_131142.jpg

No niin, juuri kun ehdin mainostaa, että ruokaa voi syödä sekä sormin että lusikalla, tulikin sellainen äkäpussi pöytään, että lentää lusikat jos sellaisen kanssa ruoka-aikaan lähestyy. Jostain syystä puurot kelpaa aterimella mutta muu ei. Siispä huolella valmistetut soseet muffinivuokiin ja kananmunaa päälle. Simppeli sormiruokakeittiö - blogi auttoi eteenpäin nyt, kun pitää ilmeisesti tutustua jo tarkemmin sormieväisiin. Vauva tosin on ihan pian jo taapero ja sormet upotetaan pian samoihin sapuskoihin, mitä muukin perhe syö. Tein vielä sormiruokaklassikkoa apinaevästä, ja vanhempi lapsi kyseli, että missä sitä apinan ruokaa on 😁

20170828_124031.jpg

20170828_130637.jpg

Näissä muffineissa täytteenä kukkakaalikeitto, spagettia pätkittynä sekä pakasteherneitä. Mikä tahansa ruoanjäänne käy näihin, itse saatan joutua tosiaan muotoilemaan vauvalle tekemistäni soseista käteen käypäisiä kakkaroita. Ei liian suurien kekojen päälle kaadetaan kevyesti sekoitettu kananmuna, johon voi halutessaan lirauttaa vähän öljyä. Silikonivuoasta kakkuset irtoavat kyllä ilmankin. Ja samalla uuninlämmityksellä vaikkapa teeleivät, vauvalle naturel ja muulle väelle vähän juustoraastetta päälle.

torstai, 17. elokuu 2017

Aterioita vauvalle

Vauvanruokatehtailu vie joitain tunteja, mutta sen jälkeen on taas pitkän aikaa pakastimesta otettavissa erilaisia annoskokonaisuuksia ruoka-ajan koittaessa. Muun perheen ateriasta poimitun valikoiman lisukkeeksi voi ottaa lihalisän tai esim. pastalle kastilleen, tai sitten kokonaisen aterian tarpeet. Ihmettelin kerran sormiruokailijoista kuulemaani juttua, että muuta kuin sormin syötävää ei anneta. Vauva syö vain sitä mitä itse osaa laittaa suuhunsa. Hmm, vauva ei osaa käyttää lusikkaa, muuten hän varmasti kyllä keittoa söisi, kuten me aikuisetkin syömme ruokaa, joka ei kestä haarukassa tai sormissa... Vauvahan voi välillä syödä soseita ja toisinaan sormilla. Tai vaikka molempia yhtäaikaa. Tärkeintä mielestäni on, oli kumpi tahansa tapa ruokailla, että vauva saa syödä yhdessä muun perheen kanssa.

20170622_130640.jpgTässä valmistui ratatouille ja toinen vähän samanaineksinen kasvissose uunissa. Kypsänä soseutin ja laitoin annoksina pakastimeen. Yhdet annokset säilyvät jääkaapissa odottamassa ruoka-aikaa.

sipulia

tuoretta valkosipulia

kesäkurpitsaa

munakoisoa

paprikaa

tuoretomaattia

paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa tetrasta

 

20170810_174703.jpgTässä sormiruoka-ateriassa on muun väen ruokailusta poimittu pastaa sekä salaatista aineksia sekä siivutettu avocadoa vartavasten vauvaa varten. Kun suussa on jo hampaita, menevät tuoreet herneetkin muussiksi. Vauvoilla on voimakas kakomisrefleksi, joten joskus näkee kakistelua varsinkin kovien palojen kanssa. Refleksi suojaa keuhkoja sinne kuulumattomilta aineilta.

20170817_161301.jpgTässä sormiateriassa on aterialta jäänyttä pastaa ja parsakaalia sekä pakastimesta otettua kalaa sulatettuna. Parsakaalit hävisivät ensimmäisinä! Tähän voisi viskata vielä vaikka raejuustoa pöytään.

tiistai, 20. kesäkuu 2017

Onko elämää ilman juustoa?

Olin aikoinaan muutaman vuoden vegaani. Vaikeinta oli elää ilman juustoa. Mikään muu, kuten vuosituhannen vaihteen olemattomat vaihtoehtoiset tuotevalikoimat, ei ollut niin hankalaa, kuin olla ilman pitsan juustoa. Mikään nykyisinkään olemassaoleva juustomainen valmiste ei korvaa aidon sulatetun juuston suun täyttävää, venyvän paksua suutuntumaa. Nykyisin juustokorvikkeiden valikoimaakin on. Vegaaniversio sinihomejuustosta oli aika jännä. Suositelen, suosittelen lopettamaan tuotannon.

Nyt kun alle 10 kuukautinen ruokailee perheessämme, on tullut muullekin perheelle tehtyä vähemmän maitotaloustuotteista ruokaa. Kahviinkin tulee laitettua i kaffea eli kauramaitoa. Ruokakermojen tilalle laitetaan kookosmaitoa, jos sitä ylipäätään tarvitsee laittaa. Kastikkeet tulee tehtyä enemmän tomaattipohjaan. Perheessä tulee tehtyä myös kaurakermapohjaisia ruokia, koska laajennettu perhe välttää maitotuotteiden fosfaattikuormaa.

Lihan lisäksi maidontuotanto on ruokateollisuuden kuormittavin tuote. Meillä kokeiltiin kotitarvemaitoilua tämän innoittamana. Eläinsuojelullisesti ei ole tietenkään eroa sillä, elääkö eläin maitonsa vai lihansa vuoksi elämänsä vankeudessa. Maitoa tuottaakseen lehmän täytyy säännöllisesti poikia saavuttaakseen ihmisen asettaman tuotantotavoitteen. Ympäristön kannalta märehtijät lasketaan metaanintuottajiksi, ihmisille soveltuva ruoka syötetään ensin eläimelle ja niin edelleen, lue lisää eläinperäisen ruuan tuotannosta blogin vasemman reunan linkeistä. Hyvää Suomessa on se, että monen tavallisen maitotilan lehmät elävät yleensä ulkona kesälaitumilla, ihan oikeasti, ei vain maitomainoksissa. Luomun pihatoissa ulkoilumahdollisuuksia saattaa olla jopa vähemmän kuin tavallisessa tuotantomuodossa kesäisin. Luomutilatkin ovat kooltaan isoja, tiloja on määrältään vähemmän ja ne ovat tehokkaita. Emäntä tuskin tuntee jokaista rouvaansa nimeltä, kuten pienellä tilalla, luomu tai ei.

Aikanaan julkisuuteen noussut rypsiporsas-markkinointi herätti ajatuksen siitä, että sillä, mitä eläin syö, todella olisi vaikutusta lopputuotteeseen. Tällä perusteella luomuliha ja maito olisivat turvallisempia ja terveellisempiä kuin pahimmassa tapauksessa glyfosaatilla tuleennutettuja viljoja nauttinut peruskarja.

kasvis.jpgKuva ajalta ennen kuin korvikkeet valtasivat lihahyllystä siivun, ja elettiin vielä nyhtökauran revitään käsistä -aikakautta (huomaa tyhjä paikka hyllyssä).

Elämme jälleen korvikkeiden aikaa. Yltäkylläisyys on mahdollistanut lihan korvaamisen kasvisvaihtoehdoilla. On trendikästä syödä kasvisperäistä roskaruokaa ja eineksiä. Järjestetään kasvisroskaruuan festivaaleja. Kaupoissa on omat hyllyt kasviskorvikkeille. On wieninleikettä, nyhtökauraa, härkistä, vihistä eli kasvislihistä, pyörykkää ja pihviä jos jonkinmoista. Hienoa että vaihtoehtoja on nykyään muitakin kuin soijaa, soijaa ja soijaa. Einesmaailma on alkanut kiinnostaa tee kaikki itse -kasvissyöjääkin. Ihan kiva, että myös lihansyöjän makuhermoille sopivia kasvisvaihtoehtoja on olemassa. Kasviskorvikkeet taitavatkin olla suunnattu kasvissyöjiä enemmän sekasyöjille. Kannattaa tutustua. Omasta mielestäni itse maitojuoman korvikkeet ovat kaikesta teollisesta valmistustavastaan huolimatta paremman makuisia kuin perusmaito. Useinhan maku ratkaisee, ja näin meillä myös juustoissa.

kuva0299.jpgOma lehmä oli ennen todennäköisin kotieläin maaseudulla. Yksi tai useampi maatiaisrotuista lehmärouvaa tuotti taloon maidot viiliin, piimään ja kenties juustoonkin. Kokoon ja kulutukseen nähden tuottoisampi lypsyeläin on vuohi. Silloin, kun meillä sai maitoa, valikoimaan kuuluivat munajuusto, tuorejuusto, feta ja halloumi. Jos mozzarella onnistuisi, olisi pitsajuuston kaipuukin täytetty. Edamiin ei taivu.

 

IMGP6176.jpgKananmunalla ja piimällä juoksetettu, uunissa paistettava juusto oli meillä vuohenmaidon kultakauden toistuva herkku.

 

DSC04111.jpgVuohenmaidosta saa myös voita. Kerman erottelu on oma osuutensa, ja maitoakin saisi olla suuret määrät, jos haluaisi olla voin suhteen omavarainen.

 

tiistai, 13. kesäkuu 2017

Vauvan kotiruoan ABC

Meidän yhdeksänkuukautinen vauvamme syö jo pari kertaa päivässä lämpimän aterian. Ruokavalioon on tullut laaja valikoima marjoja, hedelmiä, juureksia ja vihanneksia, lihaa ja kalaa sekä viljoja, joissa kierrellen hirssin ja amarantinkin kautta tulimme lopulta gluteeniviljoihin ja viimeisenä vehnään. Kahden lämpimän aterian kokoaminen päivässä vaihtelevasti tuntuu silti varsin haastavalta. Aterioihin saa muunneltua erilaisia kokonaisuuksia, kun pakasteessa on sopivia palasia eri aineksia valmiina.

Vauvan kotiruokien valmistuksessa tarvitaan sauvasekoitinta. Toinen elämää helpottava laite on mikroaaltouuni, mutta jotkut pärjäävät ilmankin. Pakasteen sulattaminen vesihauteessa huutavan vauvan odottaessa ateriaansa ei kuitenkaan ole minun juttu. Jos on hyvä umpioimaan, voi toki tehdä valmiit ateriat pilttipurkkeihin ja käyttää ne avattuna nopeasti pois. Pakastekuutioiden kanssa vaihtelu on helpompaa.

20170613_114150.jpg

Tarvikkeet:

Pakastin

Sauvasekoitin

Jääpalakuutiomuotteja, matalia pakasterasioita

Korkeareunaisia eri kokoisia astioita (pieniä astioita tarvitaan annoksia tehdessä)

(Mikroaaltouuni)

 

Lihapakasteet:

Kypsennä lihaa pannulla, älä käristä. Jauha sopivissa erissä sopivan karkeaksi soseeksi. Pakasta lusikalla pyöriteltyjä palleroita pakasterasiassa erillään toisistaan matalassa rasiassa tai jääpalamuotissa pikkuisina annoksina. Kalan voi pakastaa palasina ja soseuttaa haarukalla vasta annoslautasella.

 

Kasvispakasteet:

Vauva aloittaa yksittäisillä mauilla kiinteiden maistelun. Keitä kasvikset yksittäin tai haluttu sekoitus, esim. palsternakka ja porkkana tai kukka- ja parsakaali. (Myöhemmin voi myös höyryttää ei niin pehmeäksi kuin vauvalle) Soseuta sopivan karkeaksi tai täysin sileäksi keitinvettä käyttäen. Pakasta pieninä kökkäreinä tai jääpalamuotissa. Irroittele palat isompaan rasiaan muotista, kun ne ovat jäätyneet.

Isommalle vauvalle voi tehdä kasviskokonaisuuksia, joissa yhdistettynä voi olla esim. myskikurpitsaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia ja yrttejä. Soseutusvaiheessakin voi vaihdella kokonaisuuksien koostumusta: yhteen enemmän paprikaa, toiseen ei ollenkaan.

 

Viljat, peruna:

Tee halutessasi pakasteeseen myös keitettyä riisiä, makaronia jne. Itse otan nämä ainekset isompien aterioita vamistaessani. Keitän riisit ja pastat ilman suolaa ja nostan jääkaappiin pienen määrän seuraavia aterioita odottamaan.

20170613_114328.jpgTähän annokseen on lisätty tomaattia pyreenä. Pakasteesta irtosi nestettä, myös vedellä voi laimentaa.

 

Annosten kokoaminen:

Annoksen voi koota esimerkiksi seuraavalla tavalla: Ota pakasteesta sopivaksi arvelemasi määrä kasvispalasia, yhtä tai useampaa makua sekä halutessasi lihaa. Sulata palaset mikron sulatusmodella tai muuten keksimälläsi metodilla. Lisää muun perheen aterialle keittämääsi makaronia. Soseuta korkeareunaisessa astiassa sauvasekoittimella. Jos haluat, että mukana on erillisiä makuja, sulata pala makua erikseen tai lisää vaikka haarukalla soseutettua avocadoa annoksen reunaan. Kaunista!

 

Kätevä emäntä valmistaa samoista aineksista samalla isomman väen aterian. Ja kyllä siinä kokonainen iltapäivä sitten vierähtikin...

torstai, 18. toukokuu 2017

Älä heitä pois, syö pois!

Puutarhurin harmi vuohenputki on hortoilijan kevään ensimmäisiä iloja. Lapsiperheessä sovellamme vähän Ryhmä Hausta tutun kierrätyskoira Rekun slogania vuohenputkiin: Älä heitä pois, syö pois! Olen kuullut erään taitavan villivihannesten ystävän harmitelleen, kun omalla pihalla ei tuo herkku kasva. Moni tarhuri voisi surutta tuoda hänelle muutaman "taimen" omasta "viljelmästään".  Maku on ihastuttava tuoreeltaan vaikkapa salaatissa tai yrtin tapaan ruoan pinnalla, tai siitä voi tehdä ruokaa pinaatin ohjeilla, samoin kun toisesta kevään ensivihreästä, nokkosesta. Nokkosen voi kiehauttaa pinaatin tapaan vähässä vedessä vaikka paistinpannulla. Tosin villivihannesystäväni syö niitäkin suoraan pihalta, kun ne ovat pikkuriikkisiä, violettejä söpöläisiä. Olen itsekin maistanut raakana. Maku todella on aromaattisin juuri sillä tavoin nautittuna!

20170516_103747.jpgHerkuimmmat yksilöt kuvan oikeassa alalaidassa, juuri puhjenneet, vielä kiiltäväpintaiset.

Viinirypälesesonki on alkamassa. Tämä hedelmä on niitä, joita harvoin näkee myytävän luomuna, ja tämä terttu kerää itseensä vaikeasti puhdistettavaa torjunta-ainejäämää. Kokonaan jäämiä ei saa pois mitenkään, mutta pienelle suulle tarjotessa kannattaa yrittää parhaansa. Kuulin jostakin niksin, että rypäleet huuhdotaan kuumalla vedellä ja liotetaan soodassa. Liotan rypäleitä sen aikaa, että kuuma vesi on jäähtynyt. Nämä huuhdotut kannattaa syödä pikaisesti, myrkyn poistuttua rypäleet nahistuvat nopeasti. Olen itse puhdistanut näin myös kirsikat, jotka nekin kohta saapuvat Suomeen. Ehkä ilmastonmuutos saa aikaan hyötyjäkin ja saamme pian kotimaisia makeita kirsikoista tuoretorien tiskeiltä.

20170518_143547.jpg

Jotkut pesevät hedelmät tiskiaineella torjunta-aineita vähentääkseen. Martat neuvovat, ettei se ole sopivaa, koska tiskiainetta jää ruokaan. Neuvon marttaa tässä tapauksessa vaihtamaan tiskiainetta. Ehkäpä sooda sopisi tähänkin pastana pintaan hierottuna? Käsittelyaineet menevät hedelmistä kuoria syvemmälle, joten myrkyttömämpi vaihtoehto on ostaa valvottua luomua. Pesen kyllä sitruunan tiskiaineella, jos aion käyttää sen kuorta ruuanlaitossa. Tässäkin tapauksessa ehdottomasti suosisin luomua.

20170509_124200.jpg

Kevätvihreistä nauttivat myös kanat, ja tämä tarkoittaa keltuaisten rikastumista ja tummentumista ihanan oranssiksi. Erään kimppakyytikaverin vinkki mikrosämpylästä sai toimittaa meillä vauvan ensimmäisen leivän virkaa.

 

1 kananmuna

loraus öljyä tai vähän kookosöljyä

kaurahiutaleita lettutaikinamaisen koostumuksen verran

 

Sekoita ainekset haarukalla korkeaan mukiin. Paista mikrossa 2 minuuttia.

20170509_123951.jpg