tiistai, 16. tammikuu 2018

Värit ja muodot lasten lautasella

Lapsia kiehtovat värikkäät syötävät. Erikoset muodot, kuviot ja kivat sommitelmat annoksissa houkuttelevat ehkä syömäänkin. Ruoalla saa leikkiä! Väriporkkanat, piparimuotit ja mielikuvitus laulamaan! Eikä tarvitse olla mikään taiteilija. Jugurtilla piirtojälki on satunnaista. Pöydässäolijat väsyvät, jos jäät muodostamaan rembrantteja, joten kannattaa pysyä yksinkertaisessa. Pellen naama on vakio, mutta tämä jugurttikuva näytti tytöstämme mustekalalta. Iloisia ruokahetkiä!

20180116_125902.jpg

20180116_124614.jpg

20180115_182221.jpg

20180115_182622.jpg


keskiviikko, 10. tammikuu 2018

Pehmeä kaalikeitto painekattilassa

Kaaliruoka ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini, liekö kouluruoan aikaansaamaa kammoa. Paras kaaliruoka on ollut laihduttajan ihmekeitto, jonka jos minkä luulisi saavan aikaan kammoa. Itselleni kävi kuitenkin päinvastoin. Keitossa kaalille ominainen haju ei tule esiin, joten siksikin ruoka on miellyttävä tällaiselle hajuherkälle kokkaajalle.

20180110_115245.jpg

Perheruokailun listalta putoaa helposti pois sellaiset ruokalajit, joita perheen pienin ei saa kunnolla syötyä. Sauvasekoittimen aikakausi on jo ohi, ja jos haarukka ei pure eikä maitohammas, ruoka jääköön jo kaupan hyllylle. Painekattilalla kovistakin aineksista saa pehmoista ruokaa, ja kattilan käyttö säästää huimasti energiaa varsinkin pitkään kypsytettäviä ruokia valmistaessa. Tämän lisäksi maut tuntuvat säilyvän alkuperäisessä muodossaan itse kasviksessa. Ihmettelin äitini tekemää soppaa, kun porkkana maistui niin porkkanalta. Syykin selvisi: painekattilalla tehtyä keittoa. Kattilan käyttö tahtoo unohtua varsinkin, jos käyttö ei ole aivan rutiinipuuhaa. Käytännössä kattilan kanssa toimitaan niin, että aineksia lisätään kattilaan enemmän kuin kolmannes ja korkeintaan kaksi kolmannesta. Kansi kastellun tiivisteen kanssa laitetaan kiinni ja odotetaan paineen nousua. Pehmeää kasviskeittoa saa nopeasti, ainoastaan antamalla paineen nousta, laittamalla vanhanaikaisessa hellanlevyssä virta pois ja antamalla paineen laskea omaan tahtiin. Painekattiloissa on omat ohjeensa, joiden mukaan toimitaan. Kasviksista pehmeää ruokaa saa paineessa ja 120 asteen lämmössä todella nopeasti. Pavut taas pysyvät mielestäni tavallista keittämistä kiinteämpinä keittoajan titraamisesta riippumatta.

Vegaanihaaste on kuulema jälleen menossa. Tämä keitto sopii myös ainoastaan kasvispitoista ruokaa nauttivan lautaselle. Ja jos joulukiloja kertyi, tämä ihmekeiton oma versio sopii herkullisuudesta huolimatta alkuvuoden "katumuskeitoksi".

20180110_115517.jpg

Soppa noin neljälle erikokoiselle syöjälle


Vettä

pieni kaali tai puolikas isosta

1-2 sipulia

2 porkkanaa

1-2 juuripersiljaa

4-5 varsisellerin vartta

Kasvisliemijauhetta tai kuutiota maun mukaan

Meiramia

Timjamia

Lipstikkaa

Vuorisuolaa maun mukaan

(soijakastiketta)


Siivuta ainekset hienoiksi suikaleiksi esimerkiksi näppärällä suikalekuorimaveitsellä. Laita vesi kiehumaan ja lado kasvikset ja mausteet suolaa lukuunottamatta kattilaan. Sulje kansi ja anna paineen nousta. Ota levy pois päältä ja anna paineen itsekseen laskea. Jos käytät tavallista kattilaa, hauduta kasvikset pehmeiksi. Kun paine on laskenut, avaa kansi, tarkista maku ja lisää suola.

20180110_130843.jpg

maanantai, 28. elokuu 2017

Lusikkalakko

20170828_131142.jpg

No niin, juuri kun ehdin mainostaa, että ruokaa voi syödä sekä sormin että lusikalla, tulikin sellainen äkäpussi pöytään, että lentää lusikat jos sellaisen kanssa ruoka-aikaan lähestyy. Jostain syystä puurot kelpaa aterimella mutta muu ei. Siispä huolella valmistetut soseet muffinivuokiin ja kananmunaa päälle. Simppeli sormiruokakeittiö - blogi auttoi eteenpäin nyt, kun pitää ilmeisesti tutustua jo tarkemmin sormieväisiin. Vauva tosin on ihan pian jo taapero ja sormet upotetaan pian samoihin sapuskoihin, mitä muukin perhe syö. Tein vielä sormiruokaklassikkoa apinaevästä, ja vanhempi lapsi kyseli, että missä sitä apinan ruokaa on 😁

20170828_124031.jpg

20170828_130637.jpg

Näissä muffineissa täytteenä kukkakaalikeitto, spagettia pätkittynä sekä pakasteherneitä. Mikä tahansa ruoanjäänne käy näihin, itse saatan joutua tosiaan muotoilemaan vauvalle tekemistäni soseista käteen käypäisiä kakkaroita. Ei liian suurien kekojen päälle kaadetaan kevyesti sekoitettu kananmuna, johon voi halutessaan lirauttaa vähän öljyä. Silikonivuoasta kakkuset irtoavat kyllä ilmankin. Ja samalla uuninlämmityksellä vaikkapa teeleivät, vauvalle naturel ja muulle väelle vähän juustoraastetta päälle.

torstai, 17. elokuu 2017

Aterioita vauvalle

Vauvanruokatehtailu vie joitain tunteja, mutta sen jälkeen on taas pitkän aikaa pakastimesta otettavissa erilaisia annoskokonaisuuksia ruoka-ajan koittaessa. Muun perheen ateriasta poimitun valikoiman lisukkeeksi voi ottaa lihalisän tai esim. pastalle kastilleen, tai sitten kokonaisen aterian tarpeet. Ihmettelin kerran sormiruokailijoista kuulemaani juttua, että muuta kuin sormin syötävää ei anneta. Vauva syö vain sitä mitä itse osaa laittaa suuhunsa. Hmm, vauva ei osaa käyttää lusikkaa, muuten hän varmasti kyllä keittoa söisi, kuten me aikuisetkin syömme ruokaa, joka ei kestä haarukassa tai sormissa... Vauvahan voi välillä syödä soseita ja toisinaan sormilla. Tai vaikka molempia yhtäaikaa. Tärkeintä mielestäni on, oli kumpi tahansa tapa ruokailla, että vauva saa syödä yhdessä muun perheen kanssa.

20170622_130640.jpgTässä valmistui ratatouille ja toinen vähän samanaineksinen kasvissose uunissa. Kypsänä soseutin ja laitoin annoksina pakastimeen. Yhdet annokset säilyvät jääkaapissa odottamassa ruoka-aikaa.

sipulia

tuoretta valkosipulia

kesäkurpitsaa

munakoisoa

paprikaa

tuoretomaattia

paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa tetrasta

 

20170810_174703.jpgTässä sormiruoka-ateriassa on muun väen ruokailusta poimittu pastaa sekä salaatista aineksia sekä siivutettu avocadoa vartavasten vauvaa varten. Kun suussa on jo hampaita, menevät tuoreet herneetkin muussiksi. Vauvoilla on voimakas kakomisrefleksi, joten joskus näkee kakistelua varsinkin kovien palojen kanssa. Refleksi suojaa keuhkoja sinne kuulumattomilta aineilta.

20170817_161301.jpgTässä sormiateriassa on aterialta jäänyttä pastaa ja parsakaalia sekä pakastimesta otettua kalaa sulatettuna. Parsakaalit hävisivät ensimmäisinä! Tähän voisi viskata vielä vaikka raejuustoa pöytään.

tiistai, 20. kesäkuu 2017

Onko elämää ilman juustoa?

Olin aikoinaan muutaman vuoden vegaani. Vaikeinta oli elää ilman juustoa. Mikään muu, kuten vuosituhannen vaihteen olemattomat vaihtoehtoiset tuotevalikoimat, ei ollut niin hankalaa, kuin olla ilman pitsan juustoa. Mikään nykyisinkään olemassaoleva juustomainen valmiste ei korvaa aidon sulatetun juuston suun täyttävää, venyvän paksua suutuntumaa. Nykyisin juustokorvikkeiden valikoimaakin on. Vegaaniversio sinihomejuustosta oli aika jännä. Suositelen, suosittelen lopettamaan tuotannon.

Nyt kun alle 10 kuukautinen ruokailee perheessämme, on tullut muullekin perheelle tehtyä vähemmän maitotaloustuotteista ruokaa. Kahviinkin tulee laitettua i kaffea eli kauramaitoa. Ruokakermojen tilalle laitetaan kookosmaitoa, jos sitä ylipäätään tarvitsee laittaa. Kastikkeet tulee tehtyä enemmän tomaattipohjaan. Perheessä tulee tehtyä myös kaurakermapohjaisia ruokia, koska laajennettu perhe välttää maitotuotteiden fosfaattikuormaa.

Lihan lisäksi maidontuotanto on ruokateollisuuden kuormittavin tuote. Meillä kokeiltiin kotitarvemaitoilua tämän innoittamana. Eläinsuojelullisesti ei ole tietenkään eroa sillä, elääkö eläin maitonsa vai lihansa vuoksi elämänsä vankeudessa. Maitoa tuottaakseen lehmän täytyy säännöllisesti poikia saavuttaakseen ihmisen asettaman tuotantotavoitteen. Ympäristön kannalta märehtijät lasketaan metaanintuottajiksi, ihmisille soveltuva ruoka syötetään ensin eläimelle ja niin edelleen, lue lisää eläinperäisen ruuan tuotannosta blogin vasemman reunan linkeistä. Hyvää Suomessa on se, että monen tavallisen maitotilan lehmät elävät yleensä ulkona kesälaitumilla, ihan oikeasti, ei vain maitomainoksissa. Luomun pihatoissa ulkoilumahdollisuuksia saattaa olla jopa vähemmän kuin tavallisessa tuotantomuodossa kesäisin. Luomutilatkin ovat kooltaan isoja, tiloja on määrältään vähemmän ja ne ovat tehokkaita. Emäntä tuskin tuntee jokaista rouvaansa nimeltä, kuten pienellä tilalla, luomu tai ei.

Aikanaan julkisuuteen noussut rypsiporsas-markkinointi herätti ajatuksen siitä, että sillä, mitä eläin syö, todella olisi vaikutusta lopputuotteeseen. Tällä perusteella luomuliha ja maito olisivat turvallisempia ja terveellisempiä kuin pahimmassa tapauksessa glyfosaatilla tuleennutettuja viljoja nauttinut peruskarja.

kasvis.jpgKuva ajalta ennen kuin korvikkeet valtasivat lihahyllystä siivun, ja elettiin vielä nyhtökauran revitään käsistä -aikakautta (huomaa tyhjä paikka hyllyssä).

Elämme jälleen korvikkeiden aikaa. Yltäkylläisyys on mahdollistanut lihan korvaamisen kasvisvaihtoehdoilla. On trendikästä syödä kasvisperäistä roskaruokaa ja eineksiä. Järjestetään kasvisroskaruuan festivaaleja. Kaupoissa on omat hyllyt kasviskorvikkeille. On wieninleikettä, nyhtökauraa, härkistä, vihistä eli kasvislihistä, pyörykkää ja pihviä jos jonkinmoista. Hienoa että vaihtoehtoja on nykyään muitakin kuin soijaa, soijaa ja soijaa. Einesmaailma on alkanut kiinnostaa tee kaikki itse -kasvissyöjääkin. Ihan kiva, että myös lihansyöjän makuhermoille sopivia kasvisvaihtoehtoja on olemassa. Kasviskorvikkeet taitavatkin olla suunnattu kasvissyöjiä enemmän sekasyöjille. Kannattaa tutustua. Omasta mielestäni itse maitojuoman korvikkeet ovat kaikesta teollisesta valmistustavastaan huolimatta paremman makuisia kuin perusmaito. Useinhan maku ratkaisee, ja näin meillä myös juustoissa.

kuva0299.jpgOma lehmä oli ennen todennäköisin kotieläin maaseudulla. Yksi tai useampi maatiaisrotuista lehmärouvaa tuotti taloon maidot viiliin, piimään ja kenties juustoonkin. Kokoon ja kulutukseen nähden tuottoisampi lypsyeläin on vuohi. Silloin, kun meillä sai maitoa, valikoimaan kuuluivat munajuusto, tuorejuusto, feta ja halloumi. Jos mozzarella onnistuisi, olisi pitsajuuston kaipuukin täytetty. Edamiin ei taivu.

 

IMGP6176.jpgKananmunalla ja piimällä juoksetettu, uunissa paistettava juusto oli meillä vuohenmaidon kultakauden toistuva herkku.

 

DSC04111.jpgVuohenmaidosta saa myös voita. Kerman erottelu on oma osuutensa, ja maitoakin saisi olla suuret määrät, jos haluaisi olla voin suhteen omavarainen.