Osa maailman ihmisistä elää tällä hetkellä pääasiassa tai lähes kokonaan viljalla. Jos ihminen söisi kaiken kasvattamansa viljan sen sijaan, että syöttäisi sen eläimille, pelkästään viljalla ruokkisi kaikki maailman ihmiset. (Kaskinen; Kuittinen; Sadeoja; Talasniemi: Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville)

Viljan viljelyn historia katsotaan alkavan 10 000 vuotta sitten, mutta tuskinpa sen käyttö on alkanut vasta silloin. Viljakasveja on keräilty jo paleoliittisella kaudella ja niistä keitetty puuroa. Nykyisin viljeltävät viljat vain ovat kaukana niistä alkuperäislajeista, joita luonnossa kasvaa. (Davis, William: Eroon vehnästä) Nykyinen vehnämme on sata vuotta vanhaa, ja ihminenhän tunnetusti osaa pilata luonnon alkuperäisyyden varsin taidokkaasti. Vehnää pidetäänkin sokerin ohella ihmisten huonon elämän syynä. Tutkimuksetkin väittävät, ettei ihminen ole muuttunut kymmeniin tuhansiin vuosiin, joten vilja ei voi sopia ihmisravinnoksi.

Hiilihydraattitietoiset haluavat ravita itsensä proteiinilla ja rasvalla, koska vilja ja hiilihydraatit eivät heidän mielestään sovi ihmiselle. Liikkuvan ja työtätekevän ihmisen elimistö toimii kuitenkin nimenomaan hiilihydraateilla. Vai onko sittenkin elimistö muuttunut ihan viime aikoina toimimaan proteiinilla, joka on tähän saakka ollut kudosten, entsyymi- ja hormonitoiminnan rakennusaine? Ristiriitaista ajattelua.

Miksi maailmassa sitten viljellään viljoja niin ihmisten kuin eläintenkin ravinnoksi? Viljan viljely nykyisessä ilmanalassamme on tehokasta ruuantuotantoa. Ekologisesti on täysin kestämätöntä lisätä lihantuotantoa vielä entisestään. Ihmiskuntakaan ei siitä selviä, jos maailmamme luonnonvarat loppuvat. Ehkä osa ihmisistä on muuntautunut viljansyöntiin sopeutuvaiseksi ja osa ei. Luonto karsii ne, jotka eivät sopeudu muutokseen. Tämä on ihan normaali evoluution laki. Paleoliittisella kaudella katosi Neandertalin ihminen.

Jos viljoja tarkastelee terveysvaikutuksista piittaamatta vain ilmaston kannalta, on se eittämättä hyvä ravinnon-, jopa proteiinin lähde. Viljat ovat ilmastoystävällistä ruokaa tuottaa, sillä ne kasvavat avomaalla ja niitä on helppo varastoida. Riisi on viljoista poikkeus, vaikka valtava määrä maailman ihmisistä syö nimenomaan riisiä pääasiallisena ravintonaan. Ilmastollisesta näkökulmasta sen viljely on kuormittavaa, sillä sen viljely tapahtuu yleensä tavalla, joka tuottaa metaania. Metaani lämmittää ilmakehää 25 kertaa niin paljon kuin hiilidioksidi. Riisi on tästäkin huolimatta päästöiltään liha-ateriaa pienempi, kun sen nauttii kasvisten kera.

 

Ja sitten se resepti:

1 kukkakaali

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

oliiviöljyä

voita

2,5 tl curryä

pippuria myllystä

suolaa

3 dl keitettyä riisiä, esim. basmati

tuoretta korianteria silppuna

 

Kukkakaalin kypsennyksessä on monta vaihtoehtoa. Voit höyryttää sitä riisiä keittäessä ja survoa perunasurvimella, rouhia sen etukäteen ja höyryttää pienessä määrässä vettä paistinpannulla tai kypsentää suoraan paistamalla, jolloin koostumus on hiukan erilainen.

Pilko sipulit. Paista kukkakaalirouhetta, sipuleita ja curryä paistinpannulla reilussa määrässä rasvaa. Lisää keitetty riisi ja loput mausteet. Tarjoa tuoreen korianterin keralla.

Kukkakaalicurry riisillä ja itumuffinssi :)