Kasvisruokapäivä-blogi sai alkunsa siitä ihmetyksestä, jonka kouluihin ehdotetun viikoittaisen kasvisruokapäivän vastustus herätti. Suomalainen ihminen on kuullut, että kasviksia tulisi syödä puoli kiloa päivässä, viisi kourallista. Pidemmälle ehtineet tietävät, että tulisi syödä erivärisiä kasviksia. Kasvisten tärkeyttä ei ole vähätelty missään hittidieetissäkään. Kasvisruokapäivän vastustajien kommenteista päätellen kasvikset ovat mörköjä, joiksi mikä tahansa asia muuttuu, kun sitä ei tunne riittävästi. Tietämättömyys näkyy, koska kasvikset mielletään pahanmakuisiksi, ravitsemuksellisesti köyhiksi (!) ja lapsille vastemieliseksi ravinnoksi. Kasvisruokapäivän vastustajat perustelevat sen lopettamista sillä, että kouluateria on monelle lapselle päivän ainoa lämmin ruoka. ”Tavoitteeksi tulisikin asettaa, että koululaisten lounas olisi mahdollisimman houkutteleva ja ravitsemuksellisesti täysipainoinen”  Tiedän että laitoskeittiöillä on tarkat säännöt ravitsemuksellisuuden täyttämisestä, ja on outoa ajatella, että kasvisruoka ei voisi näitä vaatimuksia täyttää. Miksei puuropäivää vastusteta? Puuro on yksistään varsin yksipuolista ravintoa, aterialla tarjoillaankin sen vuoksi tavallista rikkaampia lisukkeita. Paremmissakin ravintoloissa on lasten ruokalistoilla nakkeja, lihapullia ja ranskalaisia. Minusta tämä on törkeää lasten aliarviointia! Ei pidä puhua lapsen suulla ja sanoa, mistä hän pitää ja mistä ei. Kasviksista ei opi pitämäänkään, jos tarjolla on aina vain nakkeja ja lihapullia.

Kasvisruokapäivän maailman pelastavaa ominaisuutta koulukasvisten vastustajat pitävät tekopyhänä. Tämä viittaa usein vastaani tulevaan ajattelumaailmaan, että jos et voi pelastaa koko maailmaa, älä tee mitään. Jos kiinalaiset saastuttavat paljon, me saamme täällä Suomessa saastuttaa hyvillä mielin myös, koska joku toinen on se paljon pahempi. Jos kaikki eivät lajittele jätteitään, ei minunkaan tarvitse sitä tehdä, kaatopaikalle kaikki samalla kyydillä. ”Laitetaan ensin oman maan asiat kuntoon ja otetaan sitten vasta pakolaisia”. Esimerkkejä tästä löytyisi loputtomasti, en viitsi ärsyttää itseäni enempää esimerkkejä miettimällä.  Kasvissyönnin maailmaa pelastava ominaisuus on kuitenkin totta. Kasvissyönnin vaikutus ympäristöön ja ilmastoon on yksi merkittävimmistä. Nimenomaan ruuantuotannon valinnoilla voimme vaikuttaa päästöihin ja kestävämpään ruokatalouteen. Karjatalouden vaikutus ilmaston hiilidioksidikuormaan on suurempi kuin koko kuljetusalan liikennepäästöt. Kasvissyöjäksi siirtyminen vaikuttaa ilmastoon enemmän kuin bensa-auton vaihtaminen hybridiin. Paljon puhuttu makean veden pula ei johdu siitä, että valutamme vettä suihkussa 10 minuuttia, vaan siitä, että lihantuotantoon uppoaa vettä enemmän kuin pelkkään viljelyyn. Köyhissä maissa on nälänhätää ja puutetta vedestä samaan aikaan, kun paljon lihaa kuluttavat länsimaat kärsivät liikalihavuuden ongelmista. Osa ruuastamme on peräisin köyhistä valtioista, joissa kestämättömän tuotannon vaikutukset näkyvät ympäristön pilaantumisena ja luonnonvarojen ehtymisenä. Yhden sianlihakilon tuottamiseen tarvitaan yli neljä kiloa viljaa, jolla voitaisiin ruokkia ihmisiä. Yksinkertaisesti lihantuotantoa voi ajatella palloamme raskaasti kuluttavana siksi, että lihakarja syö joko itsessään ihmiselle kelpaavaa ravintoa tai laidunten alle jää metsää ja sitä maata, jolla ruokaa voitaisiin viljellä. Näitä epätasapainon aiheuttajia voitaisiin korjata osittain kasvisten käyttöä lisäämällä. Hyvä alku ja jokaisen helposti ulottuvilla oleva tapa vaikuttaa asiaan on viikoittainen kasvisruokapäivä. Oletko mukana? Ei tarvitse muuttua kasvissyöjäksi, ainoastaan syödä kerran viikossa kasvisateria liha-aterian sijaan. Kuulostaako täysin mahdottomalta?

Mikä sinun kompastuskivesi on, kun mietit onnistuneen kasvisaterian valmistusta? Sekasyöjien mielestä kasvisruoka on mautonta. Kasvikset ovat miedomman makuisia kuin liha, jolloin makutottumuksia vastaan tuleekin maustamisen taito. Perheeseeni kuuluu sekasyöjä mies, joka kokkaa uskomattoman hyviä kasvisruokia, maustaminen on välillä omaan makuuni jopa liian voimakasta, ja nyt ei puhuta tulisuudesta, sillä perheessä on myös yksi alle kolmevuotias sekasyöjä.

Eivätkö lapset suostu syömään kasviksia? Haluan tarjota tässä blogissa keinoja kasvisruuan maistuvuuteen myös lapsille. Paras ohje lyhykäisyydessään on kuitenkin esimerkin voima. Jos sinä syöt, syö todennäköisesti lapsesikin. Helpointa onkin aloittaa kasviksiin tutustuminen syntymästä saakka, äidinmaidossa. Lapseni rakastaa valkosipulia, koska olen syönyt sitä reippaasti, myös imetysaikana.

Kasvisruokapäivä tarjoaa viikkoosi valmiin, testatun reseptin, jotta aloittaminen olisi helppoa. Liity kasvisruokapäivän kannattajiin!